Herättelen hieman ajattelemaan. Teini-ikäisenä maailmaa katsotaan aika pitkälti yleisempien olettamuksien mukaisesti, ja ollaan epävarmoja kasvavan ja muuttuvan kehon ja ajatuksien kanssa. Mutta ketkä luovat ne kriteerit ja olettamukset, joiden läpi teinit vertailevat omia piirteitä ja muiden samanikäisten kesken? Miksi se jatkuu pitkälle aikuisuuteen?
Onko ulkonäöllä suurempi merkitys kuin opetettaisiin mielummin ajattelemaan ja pohtimaan erilaisuutta ja hyväksymään se?
Muuten kaikki kasvottomat puhekuplien puheet olen kuullut tulevan aikuisten suusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muista hyvät tavat kirjoitettaessa kommenttia