Elämä ja sen vaihtelevat sivupolut. Siinä missä olin yhdeksän vuotiaana pää pilvissä kulkeva lapsi, niin yhdeksäntoista vuotiaaksi mennessä olin jo tutustunut elämän synkkimpiin sävyihin. Kymmenen vuotta myöhemmin huomaan taas muuttuneen toisenlaiseksi ja en ole varma minkälaiseksi. Olen tähän mennessä saanut jonkinlaisen otteen itsestäni, huomannut piirteitä joiden olemasta olosta en ollut selvillä. Varmistunut tietyistä asioista enemmän ja tuskailevani yhä samojen asioiden äärellä. Toivon mukaan tulen tästä vielä kehittymään ihmisenä, koska kukaan meistä ei ole täydellinen. Virheitä tulemme aina tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muista hyvät tavat kirjoitettaessa kommenttia