Kesäulinoita

Se, kun heräät yöllä "pieni elefantti marssii näin" -lauluun humalaisten jätkien suusta, niin ei voi muuta kuin kuunnella hetken ja miettiä, eikö viime vuonna joku laulanut oodia auringolle kuuden aikaan aamusta. On ihan mielenkiintoista asua vilkkaan kadun varrella.

 

 

 

Löysin copicini pitkästä aikaa ja totesin suurimman osan olevan toimintakuntoisia. En edellekään osaa päättää minkävärinen olisi paras hiusteni väriksi. Katsellaan ja kokeillaan eri sävyjä, jokin niistä sopii silmiini. Kevät ja kesä on mennyt pitkälti töiden merkeissä, vaikka kahden viikon mittainen kesäloma olikin touko-kesäkuun vaihteessa, niin väsymys on ollut armoton. Ehkä se on näyttäytynyt myös henkisellä tasolla, ajattelussa ja olotilassa.  Joutunut käpertymään itseensä ja samalla näyttämään vahvemmalta, että jaksaisi työpäivät ja sosiaaliset tilanteet hoidettua kunnialla läpi. Mihinkään ylimääräiseen ei tunnu vieläkään olevan energiaa tai jaksamista.

 Loppuja kesälomanviikkoja odottelessa.