Pihlajaniemi

Tatata. En muista monesko tai mikä päivä tänään on, mutta ei se ole ennenkään haittanut ainakaan blogin päivittämisen osalta. :] Siinä sivussa sitten tullut selväksi.

Mutta asiaan. Mitään uutta näytettävää ei ole (vieläkään) ja tämähän tarkoittaa sitä, että voin näyttää vielä lisää vanhoja merkintöjä, joista varmasti hypitte riemusta. :P Mie hyppisin, ehkä. Jotenkin luulen, että jos miulta uusia merkintöjä tahtois lukea, niin miun täytyisi antaa kuvapäiviksen suoraan kyselijän käteen ja käskeä lukemaan sieltä. Ei sillä että olisin laiska skannamaan... Myönnettävä totuus on, että olen....

Mutta jos haluatte tietää miten nykyään menee niin voin tiivistää se yhteen lauseeseen: 

Mitä tapahtui? :'D

  Kävin tänään huvikseen pyöräilemässä pihlajaniemessä ja katselemassa vanhoja paikkoja. En sentään eksynyt, vaikka ihan lähellä olikin. Satuin löytämään matkani varrelta jopa lemmikkieläinten hautausmaankin. En ollut sitä ennen huomannut, vaikka niemessä asuinkin sen vähän päälle puoli vuotta. Tuli suru hieman surkia olo sitä katselessa. Kaikki ne pienet valkoiset ristit ja kynttilät ilta-auringon valossa.

Sarjiksessa olen vastamuuttanut paikkaan ja lähdin etsimään ruokakauppaa. Seuraavana päivänä kävelin keskustaan ja huomasin kaupan olevan alle 5 minsan kävelymatkan päästä kämpältä. Että näin. 

Aina kun ajattelen pihlajaniemeä, miulla tulee mieleen se mäki, jota pitkin kuljin kämpälle. Se oli korkea ja kerran olen sen ylös asti polkenut pyörällä. Totesin sen tehtyäni, ettei enää koskaan. :'D

Se ei ole sieltä kivoimmasta päästä, kun on hieman väsynyt ja nälkäinen ja tahdot päästä nopeasti kämpälle.